Sganarelle. Hyvä! herra toh — —
Pankrasius. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa appogiaturassa.
Sganarelle. Kysyisin — —
Pankrasius. Pois kaikki liiat sanat! (Sganarelle vihassa, ett'ei saa pulma, tempoo maasta kiviä, niillä viskataksensa tohtoria päähän). Kuinka, te suututte, kuin teidän pitäisi selittää asiatanne? Menkää tiehenne te, olette vielä hävittömämpi, kuin se, joka tahtoi minulle väittää, että hatulla on luonto. Ja minä todistan teille eittävillä ja väittävillä todistuksilla, ja todistuksilla *in barbara*, että te ette koskaan ole ollut, ettekä tule olemaan muu kuin *pecus*, luonto-kappale, ja että minä aina olen ollut ja aina tulen olemaan *in utroque jure* tohtori Pankrasius.
Sganarelle. Juuttaan purpattaja!
Pankrasius (tullen takaisin.) Tiede-mies, oppinut mies.
Sganarelle. Entäs vielä?
Pankrasius. Täydellinen mies, asiaan-kelpaava mies. (Kävellen edes-takaisin). Kaikissa tieteissä, luonnollisissa, siveysopillisissa, poliitillisissa tieteissä perehtynyt mies. *Oppinissimus per omnes modos et casus.* Oppinut mies, (kävellen vaan) mies, jolla on, *superlative*, satuja, mythologioja, historioita, grammatikoja, poesiaa, rhetorikaa, dialektikaa ja sophistikaa; mathematikaa, arithmetikaa, optikaa, oneirokritikaa, physikaa ja mathematikaa; kosmometriaa, geometriaa, arkitekturia, medicinaa, astronomiaa, astrologiaa, physionomiaa, metoposkopiaa, keiromanthiaa, geomanthiaa j.n.e. (Pois).
Seitsemäs kohtaus.
Sganarelle (yksinänsä). Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka eivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen sanottu, että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän lörpöttelijä. Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi vähän taipuisampi ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi!