Sganarelle. Herra Alkantor, nöyrimmästi kiitän teitä siitä kunniasta, jonka minulle osoitatte, vaan minä sanon sen nyt teille, etten ensinkään tahdo mennä avioliittoon.
Alkantor. Kuka? Tekö?
Sganarelle. Juuri minä.
Alkantor. Ja mistä syystä?
Sganarelle. Siitä syystä, etten ole kelvollinen avio-liittoon, ja että tahdon olla niinkuin isäni oli, ja kaikki muut meidän suvusta, jotka myöskään eivät koskaan tahtoneet mennä naimiseen.
Alkantor. Kuulkaa sitten! Jokaisella on vapaa tahto, enkä minä ketään pakoita. Te olette minua puhutelleet tyttärestäni, pyytäneet häntä avioksenne, ja kaikki on valmistettu häitä varten; vaan koska niin on, että peräytte sanastanne, niin minä menen kuulustamaan, mitä asiassa voipi tehdä; ja heti kohta saatte kuulla päätökseni.
Viidestoista kohtaus.
Sganarelle (yksinänsä). Olipa se myöntyväisempi kuin luulinkaan, ja pelkäsin jo tulevan enemmänkin kiusaa, ennenkuin pääsisin irti. Lempo vieköön, oikein viisaasti tein että ajoissa erosin tästä asiasta; olin tehdä tekosen, jota olisin kauan saanut katua. Mutta tuossahan tulee jo hänen poikansa, varmaan vastausta tuomaan minulle.
Kuudestoista kohtaus.
Alsidas, Sganarelle.