Sganarelle. Hyvästi!
Jeronymus (syrjässä). Herra Alkantor'in tytär, nuori Dorimena viiden-kymmenen kolmen vanhan herra Sganarellen morsian! Sepä oiva avio-liitto! Voipa oivaa sopivaa avio-liittoa! (pois).
Kolmas kohtaus.
Sganarelle (yksinänsä). Tämäpä avioliitto on hyvin onnellinen, koskapa se antaa ilon-aihetta kaikille ihmisille; kelle vaan siitä puhun, se sille heti nauraa. Olenpa nyt kaikkein onnellisin ihminen maailmassa!
Neljäs kohtaus.
Dorimena, Sganarelle.
Dorimena (perällä, pienelle, häntä seuraavalle palvelijalle). Lähdetään pois, poikaseni; pitele hyvästi lievettäni, äläkä tee mitään ilveitä.
Sganarelle (sivulla huomaten Dorimenan). Kah, morsiamenihan se on, joka tuolta tulee. Ah, kuinka hän on kaunis! Kuinka punakka ja kuinka hoikka! Voipiko olla semmoista miestä, jota tätä nähdessään, ei haluttaisi avioliittoon? (Dorimenalle). Minne matka, ihana kaunotar, tuleva rakkaan puolisonne rakas puoliso?
Dorimena. Menen pienille ostoksille.
Sganarelle. No, kultaseni, tänä päivänä pääsemme omistamaan toinen toisemme. Sitte ei teillä enään ole oikeutta kieltää minulta mitään, ja minä voin tehdä kanssanne mitä vaan haluan, eikä siinä kellään ole mitään sanomista. Te tulette olemaan minun päästänne aina kanta-päihin asti, ja minä tulen olemaan herra ja isäntä teidän vilkkaille silmillenne, teidän hohtaville huulosillenne, teidän pienille pyöryläisille korvillenne, teidän sievälle leuallenne, teidän ympyriäisille pienoisille hm! hm! teidän — — —. Sanalla sanoen, koko teidän ihmisenne joutuu minun valtaani, ja minä voin hyväillä teitä milloin vaan tahdon. Ettekö tekin, lintuseni, ole hyvillänne, tästä meidän avio-liitostamme?