Don Diego ei voinut olla nauramatta. "Sen kyllä uskon; mutta vastaa, tunnetko minut?"
Portinvartia tointui vähitellen säikähdyksestään, nähdessään tulijan hymyilevän; hän katseli vierastaan tarkemmin. "Luulen tuntevani", vastasi hän vihdoin surkealla äänellä. "Korvapuustista, joka minulla oli kunnia menneenä vuonna teidän kädestänne saada, tunnen teidät."
"Sinä kiittämätön! Etkö muistakaan, että minun leivässäni tuommoiseksi lihalöntiksi olet paisunut!"
Ovenvartia hoiperteli säikähtyneenä takaisin. "Don Diego!"
"Missä on puolisoni?"
Puhuteltu vapisi kuin haavan lehti. "Hän on mennyt pois — Sadeconiin!"
"Siihenkö kurjuuden pesään?" kysyi Diego suuttuen.
"Niin, hän tahtoi itse päästä maalle."
"Suu kiinni, vanha kettu! Onhan don Eustaquio anastanut kaiken hänen omaisuutensa?"
Ovenvartia oli pyörtyä säikähdyksestä.