"Oh, kirottu olkoon se taivas, jonka alla tämä on voinut tapahtua!"
Mesembrius astui hämmästyneenä taaksepäin ja kysyi oudosti: "mikä sinun on?"
Manlius tarttui hänen käteensä ja lausui synkästi:
"He ovat ryöstäneet tyttäresi!"
Vaaleana ja silmin tuijotellen vaipui vanhus alas istuimelle ja jupisi tukkeentuneella äänellä: "Glyceria!"
"Hyvinpä sinä osasit, se, se on hänet ryöstänyt. Ja minä mieletön kohtasin heidät, eivätkä nämät silmät heitä selittäneet, eikä tämä kurja sydän tuntenut, että Sofroniaa kuljetettiin muutamain askelien päässä minusta. Ah! älkööt jumalat enää minusta huoliko. Jos se voi tapahtua, että sisar vie sisartansa kuolemaan rakastajan silmän nähdessä, mikä on sitten teidän valtanne, Jupiter, Ormuzd, Jesus, Sebaoth, ja te muut onnea jakavat valtiaat? Perkeleet ovat maan herroina ja paha sattumus hallitsee. Lue sinä, vanha mies, kirouksiasi yhdessä minun kanssani, ala jo varhain aamulla, äläkä lakkaa, ennenkuin myöhään illalla. Sillä aikaa minä aivon olla toimessa."
Ikäänkuin saamattomassa hervottomuudessa sopersi vanhus:
"Tyttäreni — — Oh tyttäreni!"
Manlius pusersi huuliansa yhteen; hänen päätänsä pyörrytti:
"Tyttäresi! Toista tahdon kostaa, toisen surmaan."