Manlius oli voittanut kaikki keisarin suositut.
Aevius oli toivottomuuteen vaipunut.
"Mihin vertailen tästälähin keisaria värssyissäni, kun ruusut ja lemmenkukat ovat lakanneet olemasta kauniita?"
"Vertaile hänet kuninkaalliseen panteriin", opetti hänelle Manlius, ja runoniekka oli siihen tyytyväinen.
Tällä hetkellä tuli Mesembrius. Atriumissa kuuli hän, että Manlius jo oli sisällä, ja riensi hänen jäljestänsä. Ovesta näki hän vävynsä ja hämmästyi hänen ulkonäköänsä.
"Onko tuo histrioni (näyttelijä) Manlius?" kysyi hän itsekseen, katsellen Manlion pitkää silkki-togaa (viittaa) ja kirpuloilla maalattuja kasvoja. "Olitko Glycerian luona", kysyi hän sitten matalalla äänellä.
"Olin", vastasi Manlius.
"Tapoitko hänet?"
"En."
"Silloin ymmärrän muutoksesi. Tähän asti on madosta tullut perhonen, sinä olet muuttunut siksi leijonasta. Minä surkuttelen sinua."