Nainen vaipui temppelin portaille vaivan tainnoksiin, ja vielä hengen hieverryksissä ojensi hän kiroten käsiänsä kansaa vaataan.
"Peräytä kirouksesi", huusi yksi temppelin uhripappi, juoksi hänen luoksensa ja tarttui hänen käteensä. Ponnistaen viimeisiä voimiansa kohosi nainen, pyörrätti tuimasti silmiänsä, ja vielä kerran jännittäen kaiken sydämensä koko katkeruuden ojensi hän kätensä päänsä yli ja huusi kansalle:
"Kuolemani tulkoon teidän päällenne!"
Samassa vaipui hän kuolleena maahan, vielä kuolemassakin kiinteästi katsellen Manliota.
XII.
Likellä nykyistä Belgradia kohtasivat molempain riiteleväin keisarien sotajoukot toisiansa.
Carinon sotajoukko oli tarpeeksi levännyt, Diocletianon legionat olivat vaivaloisen matkan perästä vallan väsyneitä.
Carinus rakennutti telttansa eräälle kukkulalle ja katseli sieltä,
Manlius vieressään, tappelua.
Epätietoista oli kauan, miten tappelu päättyisi, sillä Diocletianon päällikkö-taito teki sitkeätä vastarintaa vihollis-voimille.
"Päällikkösi eivät ymmärrä mitään", huusi Manlius, "voimakkaalla päällekarkauksella voisi hajottaa Diocletianon keskijoukon, siellä seisovat hänen heikoimmat legionansa; ja silloin on puoli sotajoukko hukassa."