"Lasket leikkiä, Manlius. Mitä vaadit? Miksi tahdot minua pelästyttää?"
"Sata kertaa olisin voinut sinua tappaa, kun juopuneena makasit, kun olit uupunut syntiesi hurmioon, mutta minä tahdoin odottaa sitä hetkeä kun olisit onnellinen, kun mahtavuutesi kukkulalla riemuitsisit."
"Armoa, auttakaat!"
"Ei kukaan sanojasi kuule. Ne haihtuvat soturiesi voittohuutoon. Kuule, kuinka he kaikkialla huutavat riemusta ja kiittävät nimeäsi. Kuule tuota yleistä huutoa: Eläköön Carinus! — Nyt kuolet, Carinus."
Muutaman minuutin perästä riensi nuori ratsumies pitkin riemuitsevaa sotajoukkoa, hänen kädessänsä oli keihäs, johon oli pistetty voittavan keisarin pää.
Voittoisa sotajoukko antautui Diocletianolle.
VIITESELITYKSET:
[1] Romalaiset ylimykset.
[2] Roman senatorien virka-istuin.
[J] Vapautetun orjan jälkeläinen.