— Oikeinpa sanoit.
— Tunnethan tuon laulun: "Neitosta jos sade uhkaa kuuroillansa, poika peittämään on valmis turkillansa."
— Osaanpa siihen lisääkin: "Neito hiljallensa hiipi pojan luoksi; sydän sinne veti korjan turkin vuoksi." — Pois, koira! Sinäkin siinä heilutat häntääsi jokaiselle, jonka näet silavaa syövän.
Hevonen alkoi ulkona hirnahdella. Neito poistui ulos, mutta palasi hetkisen kuluttua jälleen.
— Missä kävit?
— Vein hevosesi talliin.
— Kuka sinun sitä käski?
— Niinhän olen aina ennenkin tehnyt.
— Mutta nyt ovat toiset tavat. Lähden tästä pian.
— Etkö enää haukkaa? Eikö maistu silava ja vehnäleipä? Vai oletko keisarin muonalla tottunut parempaan? Odotappas. Kohta tuon toista.