— Sitä ei voi välttää, jos kerran yhteen tullaan. Joko hän minut, taikka minä hänet. Toinen tai toinen kaatuu.
— Puhutko nyt täyttä totta? Etkö sanonut jo, ettet ole minulle suuttunut.
— En sinulle. Nainen ei voi sille mitään, että hänellä on huono muisti, mutta miehellä pitää olla parempi.
— Niin totta kuin Jumala on, en ole sinua koskaan unhottanut.
— Niin kai, kuten lauletaankin: "Toisen istuin sylissä, toinen oli mielessä." Mutta sinun ei pidä sanoa, että olen paha mies. En tullut sinua torumaan. Tulin vain sanomaan, että vielä elän enkä ole kuollut. Kai iloitsisit, jos olisin kuollut.
— Santeri, tahdotko että vien ruokaneuvot pois?
— Ruokaneuvot? Te naiset ette pysy koskaan asiassa. Kun joudutte kiikkiin, niin ostatte vehnästä juutalaiselta, kastelette sitä kuumaan kahviin ja syötte.
— Nytpä muistui jotain mieleeni! Kun ensi kerran sinut tapasin, niin me leikittiin "kaivoon pudonnutta". — "Kuka saa nostaa ylös?" — "Santeri Decsi." Silloinhan sinä tulit minua vetämään.
— Jospa olisin silloin tiennyt, etten saanutkaan vetää sinua itselleni! Voi, se oli silloin! Ei silloin vielä laulettu edes "Dorozsman myllyn" laulua.
— Onko sinulla uusia lauluja? kysäisi nyt neito. Hän istui hyvin likelle miestä penkille. — Laulappas nyt minulle, että minäkin oppisin.