— Joko taas tuolla nuotilla? Yhden keltaruusun tähden. Viitsitkin kadehtia kumppaniasi. Leipätoveria. Ei hän parka ole syyllinen. Kun kaupungin herrain rupeaa mieli tekemään ruusuja, niin he saavat valikoidakkin; heille taritaan valkoisia, punaisia, keltaisia, ihonvärisiä ja monen muun värisiä ruusuja. Tunnethan tuon laulun: "Talonpojan tautia vain talontyttö parantaa."
— Ja vielä pidät hänen puoltansa?
— Kumman on syy? Neitonen hyräilee ja poika ymmärtää sen.
— Vielä otat syyn päällesi?
— Lupasithan antaa anteeksi.
— Sanani pidän.
— Siis rakastat.
— Sitten.
— Tuo "sitten" tietää paljon. — Nytkin sinua rakastan.
— Niinkö lemmit kuten näytät?