Nyt mies nousi pöydän takaa seisoalle ja pisti piippunsa hatun leveän nauhan taa. Sitten hän kiersi kätensä neidon kaulaan ja alkoi puhua, katsoen häntä silmiin.
— Tiedäthän, lintuseni, että vilustumista on kahta lajia: sitä seuraa joko kuume tai viluttaminen. Kuumetauti on tuimempi, vilutauti pitkällisempi. Kahta lajia on rakkauskin. Se kuuma on kiihkeämpi, se kylmä kestävämpi. Toinen haihtuu, toinen palajaa ja pysyy. — Mutta en puhu korulauseita, vaan sanon suoraan. Minä olen syyllinen. Jollen minä olisi hengittänyt keltaruusun päälle, niin sen nuppu ei olisi auennut, eikä toinen myöskään olisi saanut sen tuoksua haistaa, eivätkä ampiaiset ja toukat olisi sitä keksineet. Nyt alan rakastaa sinua toisella lailla, käyn luonasi uskollisesti kuin kolmipäiväinen horkka. Ja kun kerran pääsen isäntäpaimeneksi, niin mennään yhdessä pappilaan. Ja sitten eletään yhdessä uskollisesti. Mutta jos sitä ennen tapaan jonkun toisen sinua mielittelemässä, niin minä, jumal'auta, lyön sen pääkallon mäsäksi, vaikka hän olisi oman isäni lempipoika. Tässä käteni.
Santeri ojensi kätensä tytölle. Tämä vastasi siten, että riisui korvistansa nuo kultarenkaat ja pisti ne pojan kouraan.
— Pidä vain; sanoithan niiden olevan minun ostamani hopeiset, jotka olet antanut kullata. Uskon sanasi.
Tyttö ripusti renkaat taas korviinsa, ja niiden keralla palasi sydämeen takaisin mikä siellä oli asunutkin.
Hänelle ei ollut mieleen tuollainen kolmipäiväisen horkan lailla ilmenevä lempi. Hän oli tottunut kuumempaan.
Pisti jotain päähän. Riisui viitan pojan selästä ja vei sen viinikammioon, kuten on tapana ottaa pantti sellaisilta, joilla ei ole millä maksaa.
— Älä pidä kiirettä. Ehditään sitä vielä. Ei tohtori kerkiä kotia ennenkuin puolenpäivän aikana, sillä hänen pitää siellä ensin tarkastaa myydyt elukat ja kirjoittaa niille terveyspassit. Tapaisit vain vanhan emännöitsijän siellä kotona. Olethan täällä hyvässä säilyssä, ei sinun täällä vilu tule. Ei liioin sade vaivaa, eikä kullan kyyneleet. Katso, kuinka sait minut puheillasi hyvälle tuulelle. Sitä riittää nyt koko päiväksi.
— Ja jotta huomaisit, miten kauan olen miettinyt, mitä nyt olen sinulle puhunut, niin toin sinulle lahjan. Siellä se on viitan hihassa; mene ja hae sieltä.
Siinä viitanhihassa oli monenmoista: tulukset, taulaa, tupakkamassi, rahakukkaro; vihdoin löysi tyttö sieltä muutakin. Se oli kääritty silkkipaperiin. Avattuansa käärön keksi hän hiuskamman, oikein keltaisesta kilpikonnankuoresta tehdyn.