Santeri Decsille oli turmioksi, kun sinetti-pulloa pyysi. Tuollaista kaupungista tuotua pulloa, jossa on espanjalainen sinetti, kyljessä sinipunainen, kultakirjaimilla varustettu paperi. Herroille sellaisia. Ei suinkaan niitä siellä keisarin ruuassa…
Klaaran sydän kovasti sykähteli, kun hän meni alas kellariin hakemaan tuota herroja varten pidettyä viiniä.
Muistui mieleen, miten kerran talossa oli käynyt vanha kortteihin-katsoja mustalaisakka, jolle hän oli antanut muutamia vaaterepaleita ennustuksen palkkioksi. Kiitollisuuttaan osoittaakseen tämä silloin oli antanut hänelle ystävällisen neuvon:
"Jos kultasi sydän joskus alkaa kylmetä, jos tahdot saada sen taas tuleen syttymään, niin sinun ei tarvitse muuta, kuin annat vain hänelle sitruunaviiniä, mihin liotat juurta, jota sanotaan 'peukalopojaksi'. Siitä hänen rakkautensa on kiihtyvä niin, että hän tulee luoksesi vaikka läpi seinän."
Tytön johtui mieleen, että tuota sopisi nyt koettaa. "Peukalopoika" on kätkettynä tuonne piirongin laatikkoon.
Se on ihan ihmisen näköinen tuo juuri, iso pää, runko, raajat, kaikki mustat väriltänsä.
Ennen muinoin kulki monta satua tuosta juuresta.
Luultiin, että tuo juuri, kun sitä maasta vedetään, nostaa sellaisen porun, jotta ihminen kuolee siihen, jonkatähden annettiin koirain kiskoa sitä ylös, kasvi näet sidottiin koiran häntään kiinni. Sanotaan Kirken tällä juurella hurmanneen Odysseuksen miehet turmiolliseen lempeen.
Tuota "peukalopoikaa" nimittävät apteekkarit, jotka sitä valmistavat lääkettä, nimellä: atropa mandragora (velhojuuri).
Mistä tyttö saattoi tietää, että se olikin myrkkyä?