Kärripoika syöksyy ase kourassa temmeltävien koirien väliin, jotta ne irtaantuvat toisistaan, ja ajaa ne matkoihinsa, kärryt aseena. Ei paimenkoira keppiä pelkää, mutta käsikärryjä se kammoo kovasti.
Kärripoika on pulska nuorukainen, sininen paita yllä ja valkoiset roimahousut, punaisella langalla koristetut. Toimittaa asiansa reippaasti. Herrat ovat näet lähettäneet hänet sanomaan, että herra maalari kiiruhtaisi majalle; siellä on paljon kuvattavia kohtia.
Mutta tuon intresantin laumankuvan luonnos ei ole vielä oikein valmis.
— Voisitko lykkiä minua noilla kärryilläsi majapaikalle, niin saisit kaksikymmentä kreutseria hopearahaa?
— Kyllä, herra. Olen minä kuljettanut näillä kärryillä suurempiakin mullikoita kuin te. Olkaa hyvä ja istukaa vain.
Tällä lystikkäällä keinolla voitti maalari yhtähaavaa kaksi etua. Pääsi helposti majalle ja sai sillä aikaa kärryissä istuen päättää luonnoksensa.
Sillä välin olivat toiset herrat jo ehtineet astua alas rattailta ja esitellä nuo wieniläiset ostajat isäntäpaimenelle.
Isäntäpaimen on mainittava henkilö pustalla asuvien unkarilaisten kesken. Pulskan näköinen mies, hiukset jo harmahtavat, ja tuuheat, kiehkuraiset viikset. Kasvot ovat vaskenruskeat, monessa säässä paahtuneet, kulmakarvat tuuheat paljosta aurinkoon tuijottamisesta.
Paimenmajalla ymmärretään pustalla oikeastaan kaikkia rakenteita, joita on laitettu ihmisiä ja eläimiä varten suojaksi tuulta ja myrskyä vastaan. Tuuli onkin ainoa vihollinen: ei paimen piittaa sateesta, kylmästä eikä varista, kääntää vain turkkinsa nurin ja hattu tiukemmasti päähän, niin kyllä kestää. Mutta tuulta vastaan tarvitaan suojaa, sillä se on ankara herra pustalla. Jos vihuri tapaa karjan laitumella, eikä saada sitä johdetuksi tuulensuojaan, niin se ajaa sitä mukanansa aina Tisza-virtaan asti, jollei metsää ennen tule vastaan. Tuulen suojana on laudoista tehty kolmikulmainen aitaus, jonka varjoon karja vetäytyy myrskysäällä.
Itse paimenmaja on puusta salvettu pieni hökkeli. Ei se ole aiottukaan makuuhuoneeksi, ei sinne mahtuisikaan maata. Siellä pidetään vain vaatteita sekä "unkarilainen kassa", joka on umpeen ommeltu pikkuvasikan nahka koipinensa, pään puolessa lukko. Siinä säilytetään tupakka, pippurit ja asiakirjat. Kunkin turkit siellä majassa riippuvat seinällä naulassaan. Kesällä on viitta, talvella turkit verhona. Yöt maataan paljaan taivaan alla. Ainoastaan isäntäpaimen makaa majan katosta ulos pistäytyvän lakan alla, lautapenkki vuoteen alustana; pään kohdalla on ylempänä seinässä hylly, jolla on paksuja limppuja sekä puuvateja, joissa on viikon ruokavarat. Näitä tuo emäntä kaupungista sunnuntaisin iltapäivällä. Isäntäpaimenen vaimo näet asuu kaupungissa.