— Kuinka se on mahdollista?
— Siitä syystä, että karjapaimen on yhtäpäätä tekemisissä järkeväin, tasaisten elukkain kanssa. Ei hän mene koskaan edes juominkiin lampurin taikka sikopaimenen kanssa.
Tallimestarikin puuttui puheeseen:
— Siis on karjapaimen pustan aristokratiaa.
— Ymmärrän tuonkin sanan. Niin on asia. Kuten jalosukuisissa herroissa on paroneja ja kreivejä, niin paimentenkin kesken on hevos- ja karjapaimenet.
— Ei siis pustallakaan vallitse yhdenvertaisuus?
— Ei tule vallitsemaankaan, niin kauan kuin ihmisiä on maan päällä. Joka kerran on aatelismieheksi syntynyt, hän semmoisena pysyy talonpoikaisviitassakin. Ei hän mene toisen elukkaa eikä hevosta varastamaan, vaikka löytäisi sen eksyneenäkin, vaan tuo sen omistajalleen, jos suinkin voi. Mutta sitä en mene takaamaan, ettei karjapaimen voi kaupassa panna omiansa sille, joka antaa itsensä pettää.
— Onpa sekin yksi aristokraattinen piirre. Hevoskaupoissa ainakin on herrojenkin tapana toisiansa jutkauttaa.
— Vielä enemmän karjamarkkinoilla. Ei teidän toki tarvitse pelätä tuota harmia niin kauan kuin täällä meidän parissa olette, mutta kun kerran olette elukat täältä vieneet, niin minä en enää niistä vastaa.
— Kiitämme huomautuksesta.