— Senkin hirtehinen! En ole tässä sinun pilkattavanasi. Etkö näe, että on jo selvä päivä?
— Onko sekin minun syyni, että aurinko on noussut?
Herrat alkoivat nauraa. Isännän vain yltyi kiukku.
— Kuules, laiskuri! Älä sinä virnistele, taikka tartun niskaasi ja mankeloitsen sinut kuten vanhan rievun.
— Siihen on minullakin jotain sanomista.
— Ei ikänä mitään, vintiö, — isäntäkin jo remahti nauruun. —
Puhukoon tuon kanssa ihmisten lailla joka taitaa!
Tallimestari luuli osaavansa puhua miehen kanssa ihmisten lailla.
— Tehän olette aika hevosmies. Kumma, kun ei teitä viety husaariksi.
Mikä mahtoi olla vikana, kun ei teitä kutsunnassa hyväksytty.
Paimen loi kysyjään karsaan katseen. Ei talonpoikaiset pidä tuollaisista utelemisista.
— En kelvannut sotamieheksi —kun nenässäni on kaksi reikää.