Herra Sajgató sillä aikaa keittiössä valmisti "unkarilaista kahvia". Sitä on jokainen saanut maistaa, joka on pustalla käynyt. Unkarilainen kahvi on kuumennettua viiniä, johon pannaan ruskeata sokeria, kanelia ja ryytineilikoita mausteeksi. Se maistuu mainiosti tuollaisen varhaisen retkeilyn jälkeen pustalla.
Poika sitten tyhjensi padan, pani siihen jälleen vettä ja asetti tulelle.
Kun herrat palaavat kävelyltä, niin on gulyáskeitto valmis.
Se vasta on herkkua se.
Franssi on seurueen oppaana näyttämässä herroille pustan merkillisyyksiä: tuulensuojaa ja aidalla varustettua elukkain hautuumaata.
— Nähkääs, kun ennen vanhaan hyvään aikaan elukka kuoli, niin se jätettiin siihen paikkaan; korpit pian tulivat joukoittain pitämään raadosta hellää huolta, mutta nyt, kun järjestys vallitsee maassa, on laki sellainen, että elukan kuolema pitää ilmoittaa tohtorille, joka tulee sitä tarkastamaan; hän panee kirjaan, mihin tautiin se on kuollut, ja käskee, että raato on haudattava kaikkinensa maahan. Mutta meikäläiset pitävät tuhlaamisena panna kuoppaan niin paljon kaunista lihaa; sentähden me usein viillämme kauniita reisikappaleita niistä, paloitamme ne pieniksi, kiehautamme vähäsen ja levitämme ne sitten liinaselle kuivumaan majankatolle auringonpaisteeseen. Sitten kootaan ne säkkiin. Kun keitetään gulyáslihaa, niin ottaa joka mies kourallisen tuota kuivattua, paloiteltua lihaa ja heittää yhteiseen pataan.
Maalari katsoi suurin silmin paimeneen ja kääntyi sitten isännän puoleen.
— Kuulkaas, isäntä! Onko tuon teidän paimenenne tapana puhua joskus tottakin?
— Sangenpa harvoin. Mutta tällä kertaa hän puhui kirkkaan totuuden.
— Siinä tapauksessa sanon suuret kiitokset teidän liharuuallenne.