— Mitä on tuo "kangastus"?
— Se on Hortobágyin pustan kangastusta.
Frans Lacza osaa selittää paremmin kuin isäntä.
— Kangastus on Jumalan ilme, jonka annetaan näkyä sentähden, ettei paimenten tulisi ikävä päiväkausia pustalla elellessään.
Viimein kääntyi maalari tohtorin puoleen pyytäen, että tämä selittäisi kangastuksen synnyn.
— Minä tunnen vielä vähemmin tuota ilmiötä. Olen sentään lukenut Flammarionin teoksen ilmakehästä; siinä hän myöskin selittää kangastuksen eli "fata morgana" ilmiön, joka esiintyy Afrikan hiekka-aavikoilla, Jäämeren rannikolla, Orinokon seuduilla ja Sisiliassa. Olen myöskin lukenut Humboldtin kuvauksen fata morganasta, mutta Hortobágyin kangastuksesta ei tiedemiehillä ole aavistustakaan. Ja kuitenkin näkee sen täällä jokaisena kuumana ja selkeänä kesäpäivänä aamusta iltaan. Unkarin suurenmoisia luonnonilmiöitäkin tiedemiehet halveksivat.
Tohtori tuli hyvälle tuulelle, kun sai tilaisuuden purkaa katkeruuttansa vierasten kuullen. Mutta hänellä ei ollut enää aikaa ihannella luonnonilmiöitä, hänen kun oli kiiruhtaminen takaisin Mátan kylään, missä oli eläinsairaala ja apteekki. Hän lausui jäähyväiset herroille, nousi kiesseihinsä ja lähti kotimatkalle.
Karjalauma oli vetäytynyt kauas pustalle; paimenet ajoivat sitä yhä edemmäs. Lähempänä oli tosin ruoho rehevämpää, mutta juuri sentähden täytyi keväästä ensin syöttää kaukaisemmat, alunaperäiset laitumet, sillä kun kesällä päivä polttaa siellä nurmen, niin jää multapohjainen, parempi laidun karjalle. Lauman ja myytäväksi erotetun karjan välillä olivat jäähyväiset sangen sydämelliset.
"Aivan kuin druidien ja valkyyriain kuoro!"
Tallimestari suoritti nyt asian rahallisen puolen ja teki suunnitelman paluumatkaa varten. Herra Sajgató sai hinnan myymästään karjasta ihka uusissa seteleissä, jotka hän muitta mutkitta pisti takkinsa povitaskuun. Vieras herra katsoi sentään kohtuulliseksi huomauttaa, että olisi ehkä täällä pustalla parasta varoa rahojansa. Siihen vastasi porvari oikealla debreczeniläisten hitaisuudella: