— Hyvä herra! Minua on tosin jonkun kerran eläissäni petetty ja on minulta joskus varastettu, mutta ei minulta vielä ole varas vienyt eikä lurjukset ole minua pettäneet, vaan ne ovat olleet kunniallisia ihmisiä, jotka ovat osanneet pettää ja varastaa.
Ostaja antoi isäntäpaimenelle myöskin juomarahaa.
— Vielä pari sanaa, kunnioitettava herra, — lausui nyt isäntä. — Jos toiste joskus joudutte lehmiä ostamaan, niin ottakaa mukaan vasikatkin. Tämä on minun ystävällinen neuvoni.
— En minä huoli noista huutavista vaivaisista! Pitäisikö vielä vuokrata rattaat noita varten.
— Kyllä ne omin neuvoin kulkevat.
— Mutta viivyttävät kulkua. Joka askeleella seisottavat lehmiä, kun tahtovat imeä. Ja pääasia tiedänmä onkin, että herttua ei olekkaan tätä karjaa ostanut tehdäkseen kokeita puhtaalla unkarilaisella rodulla, vaan sekoittaakseen sitä espanjalaisen rodun kanssa.
— Se on toinen asia.
Ei siis ollut muuta, kuin lähteä ostettua karjaa viemään uutta kotoa kohden. Kauppakirja tehtiin ja allekirjoitettiin, komisarius antoi myötä seuraavalle paimenelle passin. Tämä pisti asiapaperit eläinlääkärin antamien todistusten kanssa yhteen povitaskuunsa; härän kaulaan hän ripusti kellon, sitten hän kääri viittansa myttyyn ja sitoi sen härän sarvien väliin, satuloitsi hevosensa ja astui selkään sanottuansa jäähyväiset toisille tovereillensa.
Isäntäpaimen antoi hänelle eväspussin, jossa oli silavaa, vehnäleipää ja sipulia koko viikoksi. Aina Miskolcziin pitäisi riittää. Sitten hän antoi neuvoja matkalle. Ei ole hyvä kulkea Csegeen päin, sillä siellä on näin kevätvesien aikana paljon rapaa. Matkalla sopii levähtää tuon pienen metsikön laidassa. Tisza-virran yli tulee mentäväksi lautalla; jos vesi on korkealla, on parempi odotella lauttamiehen tuvalla ja antaa elukoille heiniä kuin joutua niiden kanssa vaaraan.
Sitten hän kehotti kummipoikaa kunnostamaan itseänsä vieraalla maalla. Ei saa tuottaa Debreczenin kaupungille häpeätä; totella tulee isäntäväkeä, ei esiintyä ylpeänä, ei unhottaa unkarinkieltä eikä hyljätä uskoansa; käydä ripillä suurina juhlina, säästää kokoon mitä ansaitsee; jos menee naimaan, niin pitää vaimoansa hyvänä, antaa lapsille unkarilaiset nimet, ja kun aika myöten antaa, niin kirjoittaa muutama rivi kummisedälle, kyllä hän maksaa postirahan.