Täten antaen lähtösiunauksen laski isäntäpaimen kummipoikansa menemään.
Molemmat mähriläiset miehet saivat toimekseen ajaa aitauksesta päästettyä karjaa matkalle aiottuun suuntaan.
Heti vankeudesta päästyään jok'ikinen elukka luonnollisesti juoksemaan mikä minnekin, ja kun mähriläiset koettivat niitä kepillä ohjata oikealle suunnalle, niin ne asettuivat vastarintaan, uhaten puskea; sitten ne kaikki taas tahtoivat palata takaisin aitaukseen jääneiden vasikkojensa luo.
— Mene ja auta noita muukalaisia, — puhui isäntä paimenelle.
— Läiskäyttäkää niiden joukkoon tuolla piiskallanne! — kehotti maalari.
— Mitä hittoa! — murahti paimen; — siitähän koko karja karkaisi hujan hajan. Ei ne hevosia ole!
— Enkö sanonut, että lehmät pitää sitoa parittain sarvista toisiinsa, — huuteli tallimestari.
— Hyvä on, antakaa vain minun haltuuni asia.
Paimen vihelsi kerran, niin jo hyppäsi esille majan takaa pieni paimenkoira ja rupesi kovasti haukkuen kiertämään hajaantunutta laumaa, ajoi tuotapikaa taas kokoon erilleen menneet lehmät, vastahakoisia sääriin puraisten. Ei aikaakaan, niin oli lauma taas koossa ja läksi hyvässä järjestyksessä liikkeelle kellokkaan perässä. Nyt paimenkin karahutti karjan perään, kehotellen lehmiä menemään kutakin nimeltänsä mainitsemalla: "Kultaruusu hei! Kirjo hei! Koriapää hei!" Hän tunsi kaikki neljäkolmatta nimeltä, ja ne kuuntelivat hänen ääntänsä. Sonnin nimi oli "Ylpeä".
Näin komennettuna kulki karja tasaisesti edelleen pitkin tasankoa. Herrat katselivat kauan sen kulkua, kunnes joukkio saapui tuon lainehtivan satumeren rannalle. Siellä elukat yhtäkkiä kasvoivat jättiläissuuriksi; ne eivät näyttäneet enää lehmiltä, vaan jonkinlaisilta mammut-eläimiltä; väri kävi mustaksi, jalat venyivät kauhean pitkiksi, ja pian ilmestyi kunkin kohdalle ylösalaisin käännetty lehmänkuva, joka varjona seurasi mukana. Vähitellen etummaiset lehmät alkoivat hälvetä näkyvistä, ja vihdoin katosivat ne kaikki, vain nuo ylösalaisin olevat varjokuvat vielä näkyivät, jalat liikkuen päin taivasta. Paimen, mähriläiset miehet ja koira samoin näkyivät kulkevan mukana, pää alaspäin. Maalari makasi pitkällänsä, sätkien käsillään ja jaloillaan.