— Hevostohtorissako? Tapa pois sitten laukkisi.
— Minkätähden hänet tappaisin?
— Sentähden, että on päästänyt hevostohtorin kaakin edellensä: puoli tuntia sitten näin hevostohtorin kiesseissään mennä lönkkäävän Mátan paimenmajaa kohden.
— Älä sinä siitä huoli. Lampurin harmaa aasikin sinun ruunisi helposti voittaa.
— Kas vaan, mikä kaunis keltaruusu sinulla onkin hatussasi.
— Onpa sillä ansaitsijansakin.
— No, älköön vain kauppaansa katuko se, joka sen on ansainnut.
Näin sanoen hevospaimen nosti uhkaavasti nyrkkiä, jotta avara paidanhiha luisui olkapäähän asti paljastaen päivänpaahtaman jäntevän käsivarren.
Kumpikin kannusti hevostansa ja karahutti tiehensä.