— Mitä on tapahtunut?
— En tiedä itsekään. En tohdi ruveta häneen.
— Mutta minä tiedän, mikä häntä vaivaa. Hänelle on annettu juoda jotain. Eräs häijy tyttö on antanut. Tiedän kuka se olikin. Jotta mies paremmin häneen rakastuisi, sekoitti hän erästä ainetta hänen viiniinsä; siitä se kipu tuli. Minä tiedän kuka sen työn teki, tiedänpä senkin, mitä ainetta se oli.
— Neiti! Älkää puhuko pahaa! Se on raskas syytös. Se pitää myöskin näyttää toteen.
— Täss' on todistus.
Nyt veti tyttö taskustaan esille myrkkyjuuren ja ojensi sen tohtorin eteen.
— Ai-ai! — tohtori kauhistui. — Tämä on "atropa mandragora". Sehän on kuolettavaa myrkkyä.
Tyttö nosti molemmat kädet kasvoilleen.
— Enhän minä tiennyt, että se oli myrkkyä!
— Klaara! Älä peljätä minua taikka hyppään ulos ikkunasta. Ethän vain itse ole myrkyttänyt Santeria?