Kysäisi vain kyynäspää pöydän nojassa matamilta:
— Tuntisiko matami todellakin tuon virallisen kuulutuksen johdolla sen karjapaimenen?
— Jottako tuntisinko häntä? Miksen tuntisi? Monta kertaa on hän käynyt luonani saippuata ostamassa.
Nyt katsoi hevoskauppiaskin parhaaksi puhua tietonsa
— Mutta kuulkaas, matami hyvä, mitä karjapaimen saippualla tekee? Heillähän on kaikilla siniset paidat ja housut, jotka eivät saippuata kaipaa, vaan rasvassa ne pojat liinavaatteensa keittävät.
— No olipa tuokin jotain olevinaan! Kaikkia pitää kuulla! Eikö saippuaa käytetäkkään muuhun kuin pesuun, vai kuinka? Vai eivätkö karjapaimenet ajakkaan partaansa? Pitääkö karjapaimen sellaista pitkää partaa kuin mikäkin juutalainen kaupustelija?
Koko seura remahti nauramaan nolatulle viisastelijalle.
— Minuako tarkoititte? — ärähteli hevosmies.
Karjapaimen kysäisi taas tyynellä äänellä saippuamatamilta:
— Tiedättekö tuon rikollisen paimenen nimeä?