— Katsoppas sitäkin sen vietävää! Aikoo tässä vielä meitä eksyttää valheillaan, — murisi suuttuneena koko seura. Mutta kyllä hän siitä saikin. Ei muuta kuin niskasta kiinni ja hyvää kyytiä ulos tuvasta.
Näin ulos heitettynä tämä matkamies pihalla rähjääntynyttä hattuansa laitellen mökötteli itsekseen, tehden tapauksesta johtopäätöksiä:
— Miksi minulle tämä? Mitä juutalainen totuudella?
Karjapaimen taasen meni laumansa luo ja käski mähriläisten miesten vuorostansa mennä juomatupaan ottamaan myöskin viinilasin. Siellä on hänen tuolinsa vapaana, se jonka nojassa hänen keppinsä on; sillä aikaa lupasi hän vartioida karjaa.
Tällä välin otti hän kedolta palan "orvonturvetta" ja kätki sen päällysviittansa hihaan.
Mitä hän sillä tarkoitti?
VIII.
Hyvä on, ettei kukaan tiedä — paitsi hortobágyilaiset — mitä se "orvonturve" oikeastaan on, jota kedolta kootaan. — Se vain on varmaa, ettei se mikään kukkanen ole. — Se on pustan paimenten ainoa polttoaine.
Mieleen tässä johtuu kertomus, miten muuan unkarilainen tilanhaltija, kun oli pakko vapaussodan jälkeen paeta ulkomaille, valitsi piilopaikakseen vapaan Sveitsin, mutta kun hän ei voinut tottua noihin suunnattoman korkeihin vuoriin, niin hän usein kesällä sulkeutui huoneeseensa, otti esille palan tuota orvonturvetta, jota hän oli koonnut karjalaitumelta, sekä sytytti sen tulisijassa palamaan. Silloin hän silmät ummessa sen hajua tunnustellen oli mielikuvituksissaan olevinansa Unkarin Alamaan tasangolla karjalaumojen ja kellokkaiden keskellä uneksien sitä, mitä hänen sielunsa himosi…
Kun "orvonturpeen" savulla oli niin hurmaava vaikutus sellaiseen hienonenäiseen ihmiseen, niin sitä uskottavampi on se tapaus, jonka pian tulen kertomaan.