— Hyvää huomenta, neiti!
— Vai niin! — virkahtaa tyttö, pistäen punaista kielenpäätä suustaan, ja poistuu ynseästi olkapäitä kohauttaen viinikammioon laskemaan viiniä, jonka hän heti tuo miehen eteen. Sitten hän lisää heltyneenä:
— Miksi sanoit minua neidiksi?
— Sentähden että olet neiti.
— Niin olin ennenkin, mutta et ole niin sanonut.
— Se oli silloin, — se oli toista.
— No, tuossa on viinisi. Pitääkö vielä mitä?
— Kiitoksia. Ehkä sitten.
Neito harmissaan maiskahutti kieltä ja istui hänen viereensä penkin päähän.
Mies nosti suulleen täysinäisen pullon eikä laskenut sitä luotaan, ennenkuin oli juonut pohjaan. Sen tehtyään hän viskasi pullon huoneen tiilikiviseen lattiaan, jotta se meni tuhansiksi palasiksi.