— Miksi särjit pullon? — kysyi neito sävyisästi.
— Sentähden ettei toinen saisi juoda siitä minun jälkeeni.
Näin sanoen hän löi mahtavasti pöytään kolme "koirankieltä", joiksi kansa nimittää kymmenen kreutserin paperirahaa. — Kaksi viinistä, yksi pullosta.
Tyttö rupesi nöyrästi luudalla lakaisemaan lattialta lasinsirpaleita. Sen tehtyään hän, tietäen tavat, nouti viinikammiosta toisen pullon ja asetti sen vieraan eteen.
Taasen hän istuutui miehen viereen koettaen katsoa häntä silmiin.
Itsepintaisesti vieras vain veti hattua silmilleen.
Nytpä tyttö äkkiä sieppasi hatun miehen päästä ja alkoi sovitella tuota keltaruusua, jonka irroitti hiuksistansa, hatun silkkinauhan taakse.
Mies huomasi sen ja tempasi heti hattunsa neidon kädestä.
— Säästä vain ruususi ansiollisemmalle!
— Santeri! Tahdotko kiusata minua itkemään?