— En mar. Jätin kotia.
— Ette vain pannut sitä päänalusen alle?
— Panin kun paniikin, sinne kätkin sen.
— Mutta miksi?
— En tohtinut kantaa sitä kadulle. Pelkäsin, että se löydettäisiin minulta ja tutkittaisiin mitä se on. Ja minä tiedän mitä se on.
— Mutta kumminkaan ei teidän olisi pitänyt kätkeä sitä päänalusen alle. Olisittehan voinut panna sen pöytälaatikkoonkin. Mahtuuhan se sinne.
Pidin silmällä, josko kasvonsa punastuivat, kun minä mainitsin pöytälaatikkoa. Mutta näitten juonteissa ei näkynyt mitään muutosta.
Tahdoin saada varman tiedon.
— Sanokaa, Agnes kulta, onko teillä vielä valokuvani?
Kysyessäni katsahti hän pelästyneenä minuun ja veti kätensä ulos kainalostani.