— Joko senkin tiedätte? kuiskasi hän kalpeana ja vetäytyi seinän viereen.
— Mutta miten olette saanut sen käsiinne? kysyin; — tahdoin tietää, josko isä oli tuonut sen?
— Näin sen valokuvamyymälässä ja ostin. Oletteko siitä suuttunut?
— Mitä ajattelettekaan? Jos olisin tietänyt teidän huolivan riitä, olisin sen itsekin teille antanut. Mutta mistä ostitte sen?
— Kerepesin kadulla on valokuvaaja.
__ Kerepesin kadulla? Siellä en ikinä ole antanut ottaa itsestäni muotokuvaa.
— Mutta siellä se oli. Usein olen sen siellä nähnyt mennessäni ompelemaan; jo monta vuotta sitte.
— Mahdotonta. Vasta tänä vuonna otin valokuvia kumppanieni tähden.
— Mutta siellä se vaan oli; sieltä minä sen ostin. Ettehän toru minua? Eihän se ollut pahasti tehty? Sallitteko minun pitää sitä? Se on muassani. Juuri hiljan ostin sitä varten seisovan kehän, jotta voisin asettaa sen pöydälleni. Mutta ettehän vain suutu minulle siitä?
— Näyttäkää se minulle.