Kaikki olivat iloisia siitä, että hän lähti. Kun herra Brazovics nyt asteli varovasti alas kapeita kiertoportaita — sillä hänen vatsansa ei ollut omiaan juoksemaan kovaa portaissa —, kuka tulee siellä häntä vastaan?
Timar!
Nyt hänellä on siis Timar vallassaan! Veitseniskun välimatkan päässä!
Ja pimeässä paikassa, missä ei kukaan heitä näe!
Tiedämme historiasta, että useimmat salamurhat on tehty porraskäytävissä. Tunarilla ei ollut aseita, ei edes keppiä, Atanas herralla sitävastoin jalanpituinen pistinpuukko. Kun viimemainittu äkkäsi Timarin, pisti hän tikarin kainaloonsa ja huusi suurella äänellä ottaessaan lakin päästään:
"Nöyrin palvelijanne, herra von Levetinczy!"
Timar vastasi:
"Terve, Nazi! Menetkö taas liikeasioitasi hoitamaan?"
"Hähähä!" nauroi Atanas-herra hyväntuulisesti kuin poika, joka on yllätetty iloisesta kujeenteosta. "No, Mikael, etkö kerran sinäkin tulisi mukaan?"
"Ei pistä päähäni. Jos tahdotte vain voittaa pari sataa guldenia minulta, niin maksan ne mieluummin heti; mutta pyydän vapautusta hirveästä koko yön kestävästä hikoilemisesta pelipöydän ääressä."
"Hähähä! No, mene sitten naisten luo; he ovat tuolla ylhäällä.
Hauskaa iltaa! Tänään en sinua kumminkaan enää tapaa."