Kun illallinen on valmis, tulee Timeakin sisään auttamaan pöydän kattamista. Senjälkeen ei Timar kuule, mitä Atalia puhuu tai soittaa, hän ei näe muita kuin Timean. Mutta häntä onkin ilo katsella. Hän on jo täyttänyt viidennentoista ikävuotensa ja on nyt täysin kehittynyt neito. Hänen katseensa ja lapsellinen kömpelyytensä puhuvat kuitenkin vielä lapsesta. Hän puhuu jo unkaria, vaikkakin vieraasti murtaen. Välistä hän vääntääkin jonkun sanan tai käyttää sitä väärin — kova kohtalo, meitä kun tällöin auttamattomasti nauretaan (yksinpä valtiopäivilläkin ja vakavimmissakin otteluissa.)
Atalia on saanut Timeasta hyvän ajanvieton. Hänellä on nyt joku, josta tehdä pilaa. Lapsi-raukka on hänen leikkikalunaan.
Atalia antaa Timealle vanhoja vaatteitaan, sellaisia, jotka ovat olleet muodissa useita vuosia sitten. Tiedetäänhän, kuinka usein muodit vaihtelevat meillä sivistyskansoilla. Kuinka nykyaikana naurettaisiinkaan, jos joku keskellä päivää kulkisi kaduilla avarassa krinoliinissa, ja kumminkaan ei siitä ole kauan, kun tämä oli säädetty käytettäväksi ja se muoti oli silloin kaikkialla vallitseva.
Mutta olipa kerran sellainenkin aika, jolloin krinoliineja ei käytetty hameen helmassa, vaan olkapäillä. Hihat olivat nimittäin niin avarat, että ne täytyi sisältäpäin pingoittaa renkaiden avulla, ja jotta kangas ei laskisi poimuihin, täytettiin ne untuvilla kuin tyyny. Hame ulottui nilkkoihin asti ja oli helmasta koristeltu. Kampa, joka törrötti pystyssä ja oli päästään taivutettu alaspäin, eriskummallinen laite, jonka ylitse-hiukset olivat vedetyt, kuului myöskin muotiin ja sillä lailla ylösvedetyn tukkalaitteen päälle oli sidottu jättiläissuuruinen nauharuusu.
Tämä puku oli hyvin kaunis silloin kun se oli käytännössä; mutta neljän vuoden perästä, jolloin ei kukaan enää käyttänyt sitä, olisi siinä esiintyvää ihmistä pidetty naamioituna. No niin, Ataliaa huvitti naamioida Timea tällä tavoin.
Lapsi-raukka, joka ei tiennyt mitään eurooppalaisten muodeista, oli tässä suhteessa suunnilleen samalla kannalla kuin kesytön intiaanityttönen. Kuta silmiinpistävämpi joku koriste oli, sitä enemmän hän siitä piti. Hän iloitsi sanomattomasti Atalian pukiessa hänen päälleen silkkipukujaan, jotka nyt, jouduttuaan pois muodista, pistivät silmiin, mutta kaikkein eniten hän iloitsi korkeasta kammasta ja koreasta nauharuususta. Hän luuli silloin olevansa hyvin kaunis. Vastaantulijoiden hymyn luuli hän aiheutuvan ihailusta ja hän kiirehti voimainsa takaa askeleitaan hämillään ja vaivattuna siitä syystä, että häntä katseltiin. Kaupungilla Timeaa sanottiin vain "hulluksi turkkilaistytöksi." Hänen kustannuksellaan voitiin myös tehdä pilaa, hänen siitä pahastumatta. Hän oli vielä liiaksi lapsellinen, tunteakseen loukkaantuvansa, ja hän otti todeksi ilmeisen pilankin.
Ataliaa huvitti erikoisesti tehdä lapsiparka herrojen naurunalaiseksi. Jos oli nuoria herroja vierailulla, kehoitti hän heitä hakkailemaan Timeaa, ja häntä huvitti sanomattomasti nähdessään tytön ottavan osakseen tulleen ihailun todeksi ja iloitsevan siitä, että häntä kohdeltiin neitinä, että joku pyysi häntä tanssimaan tanssijaisissa, että joku hölmö ojensi hänelle kukkakimpun, joka ei ollut salonkimainen ja viekoitteli hänet sanomaan jotakin, jolle koko seurue purskahti nauramaan. Oi, kuinka kirkkaana kaikui aina Atalian sointuva ääni tämän helisevän naurun seasta! — Sohvi-rouva on asettunut Timeaan nähden vakavammalle kannalle. Hän toruu tyttöä alituiseen. Kaikkea, mitä tyttö tekee, hän moittii. Kasvatit ovat nyt kerta kaikkiaan kömpelöjä, ja kuta useammin Timeaa torutaan, sitä nurinkurisemmin hän käyttäytyy.
"Kuka nyt panee kupin noin nurinkurisesti, sinä senkin tollo! Etkö vielä tunne Atalian lusikkaa? Kuka on ottanut makeisia? Odotappas, minä kyllä opetan sinut näpistelemään makeisia! Voi, voi, kuinka sinun leninkisi taas on tahriintunut! Luuletko meidän aina vaan voivan antaa sinulle uusia? — Kuivataanko nyt veitsiäkin tuolla lailla? Kuka on särkenyt kannun kädensijan? Sinä kai sen taas olet tehnyt, vai mitä? Sinä otat syyksesi kaiken, etten minä vain ottaisi hintaa palvelijoiden palkasta, kun tiedät, etten voi pidättää sinun palkastasi, koska et saa mitään."
Atalia-neiti ryhtyy silloin puolustamaan Timeaa.
"No, mutta mamma, älä nyt toki aina toru tyttöä. Sinähän kohtelet häntä kuin piikaa. Timea ei ole mikään piika, ja minä en salli sinun kohtelevan häntä tuolla tavoin!"