Timea suutelee nyt Sohvi-rouvan kättä, lepyttääkseen hänet, kuin myös Ataliaa kiitollisuudesta, kun tämä on puolustanut häntä, ja sitten hän taas suutelee molempia, jotta he eivät riitelisi keskenään. Hän on niin alistuvainen ja kiitollinen. Mutta Sohvi-rouva odottaa vain siksi, kunnes Timea on ennättänyt ulos huoneesta, sanoakseen tyttärelleen, mitä hänellä on kielellään, kumminkin niin, että hänen vieraansa Timar ja Katshuka saattavat sen kuulla.
"Tekisimme oikeammin, jos kohtelisimme häntä kuin piikaa. Sinähän tiedät, mikä onnettomuus häntä kohtasi. Ne rahat, jotka Timar — tarkoitan, herra von Levetinczy — pelasti hänelle, sijoitettiin erääseen maatilaan. Tämä on nyt joutunut vasaran alle, ja rahat ovat menneet. Timealla ei nyt ole muuta omaisuutta kuin vaatteet, jotka ovat hänen yllään." ("Ohoh, nyt jo he ovat siis tehneet hänestä kerjäläisen!" ajatteli Timar ja tunsi mielensä kevyeksi kuin ylioppilas, joka on saanut vuoden pidennyksen opiskeluajalleen.)
"Se minua vain harmittaa, että hän on niin välinpitämätön kaikesta", sanoi Atalia. "Häntä saa torua tai pilkata, hänelle se on yhdentekevää, hän ei kuitenkaan milloinkaan punastu."
"Tämä on ominaista kreikkalaiselle rodulle", huomautti Timar.
"Kaikkea vielä!" vastasi Atalia halveksivasti. "Se on sairaalloisuuden merkki. Opistossa osasi jokainen oppilas saada ihonsa noin keinotekoisen valkeaksi syömällä liitua ja poltettuja kahvipapuja."
Atalia kohdisti sanansa Timarille, hänen katseensa oli kuitenkin kiinnitetty Katshukaan.
Mutta herra Katshuka vilkuili suureen seinäkuvastimeen, mistä saattoi nähdä, milloin Timea taas tulisi huoneeseen. Atalia huomasi sen. Eikä se jäänyt Timariltakaan huomaamatta.
Kun Timea palasi käsissään suuri tarjotin täynnä kiliseviä laseja, oli hänen koko huomionsa kiinnitettynä siihen, ettei vaan yksikään lasi olisi pudonnut lattiaan. Kun nyt Sohvi-rouva huusi hänelle: "Varo itseäsi, ettet vaan pudota mitään!" pudotti hän aivan oikein koko tarjottimen. Onneksi lasit putosivat pehmeälle matolle eivätkä särkyneet, kierivät vain ympäri lattiaa.
Sohvi-rouva aikoi heti puhjeta rajuilmaksi, mutta Atalia sulki hänen suunsa sanoen:
"Tällä kertaa se oli oma syysi, mamma; miksi huusit hänelle? Jää tänne luokseni Timea. Kamarineitsyt saa tuoda kahvin."