Tyttö katsahti kauhistuneena Ataliaa ja juoksi sitten vuoteeseensa, missä veti peitteen päänsä yli, niin ettei kukaan voinut nähdä häntä.
Atalia iloitsi siitä, ettei lapsi osannut nukkua, vaan heittelihe sinne tänne vuoteellaan ja huokaili puoliin öihin.
Tämä tyttömäinen kuje onnistui. Seuraavana päivänä Timea oli tavattoman vakava. Hän luopui lapsellisista tavoistaan, hänen kasvonsa olivat miettivän raskasmieliset, ja hän muuttui usein aivan äkkiä harvapuheiseksi. Myrkky alkoi vaikuttaa.
Atalia vihki koko talonväen salaisuuteen. Tästä lähtien tuli
Timeaa kohdella kuin morsianta, kuten herra Katshukan kihlattua.
Palvelusväki, vieläpä armollinen rouvakin suostuivat näyttelemään
tätä huvinäytelmää.
Älköön kenkään sanoko tätä pakanalliseksi pilaksi, ei, se oli päinvastoin kristillistä pilaa.
Atalia sanoi Timealle:
"Kas tässä, kapteeni on myöskin lähettänyt sinulle kihlasormuksen. Mutta sinä et saa panna sitä sormeesi vielä, niinkauan kuin olet pakana. Ensin sinun täytyy tulla kristityksi. Tahdotko antaa kastaa itsesi?"
Timea pani käsivarret ristiin rinnalleen ja painoi päänsä alas.
"Siis sinut tullaan ensiksi kastamaan. Mutta jotta se voitaisiin tehdä, tulee sinun opetella ulkoa uskonkappaleet ja katkismus sekä raamatunhistoria, virret ja rukoukset. Sinun tulee käydä lukkarin luona koulua. Tahdotko?"
Timea nyökäytti vain päätään.