Timean palmikoidessa hiuksiaan muutti rouva lähemmäs häntä istumaan ja koetti taas päästä hänen suosioonsa.
"No, annahan kun kerron loppuun, kuinka vihkiminen käy. Missä tuo hullunkurinen Katshuka nyt keskeyttikään meidät? Voi, jospa hän olisi tiennyt mistä puhuimme! Ai niin, siihenhän jäin, missä sulhanen ja morsian juovat samasta maljasta. Diakooni ja kuoro laulavat koko ajan: 'Gospodi pomiluj!' Sitten pappi lukee evankeliumin avustajien pitäessä koko ajan hopeakruunuja morsiusparin pään päällä. Pappi ottaa sitten kruunut, laskee ne takaisin hopealautasille ja sanoo kääntyen sulhasen puoleen: 'Ole ylistetty kuin Abraham, siunattu kuin Isak ja lisäänny kuin Jakob.' ja kääntyen morsion puoleen: 'Ole ylistetty kuin Saara, onnellinen kuin Rebekka ja lisäänny kuin Rakel!' Ja tämän siunauksen jälkeen sulhanen ja morsian suutelevat toisiaan kolme kertaa alttarin edessä ja häävieraiden nähden."
Timea sulki silmänsä tältä näyltä.
* * * * *
Atalia ei hämmästynyt niinkään vähän, kun kotiin tullessaan näki
Timean hiukset toisin palmikoituina.
"Kuka sinulle on antanut luvan palmikoida hiuksesi toisin? Missä kampa on? Missä on nauharuusu? Pane ne heti paikalla päähäsi!"
Timea pusersi huulensa yhteen ja pudisti päätään.
"Teetkö paikalla kuten sanoin!"
"En!"
Atalia hämmästyi tätä uhmaa. Oli ennenkuulumatonta, että kukaan olisi uskaltanut sanoa häntä vastaan, ja nyt se tapahtui, ja päälle päätteeksi oli vastaansanoja tämä kadulta löydetty tyttö, joka söi täällä armoleipää, ja joka aina ennen oli ollut niin alistuvainen vieläpä suudellutkin kerran hänen jalkaansa.