Ja kirjaillun morsiuspuvun sijaan tuli surupuku.
Musta! Se väri, joka tekee köyhän ja rikkaan samanlaisiksi! Atalia ja
Timea puettiin samalla tavalla — mustiin.
Ja jospa suru olisi vain siinä, että käy puettuna mustiin!
Herra Brazovicsin kuoltua seurasivat onnettomuuden mustat korpit lentäen kuin mustat varikset päivää ennen talvimyrskyn alkua pitkissä riveissä istumaan talojen katoille.
Ensimmäinen korpinrääkyntä oli se, että sulhanen lähetti takaisin kihlasormuksen. Ei edes hautajaisissa hän näyttäytynyt ojentamassa tukevaa käsivarttaan morsiamelleen tämän horjahdellessa miltei tajuttomana arkun jälessä; sillä siinä pikkukaupungissa on tapana surevien, ovat he sitten köyhiä tai rikkaita, saattaa vainajaa paljastetuin päin hautuumaalle. Oli paljon ihmisiä, jotka moittivat herra Katshukaa tästä menettelystä ja jotka eivät tahtoneet nähdä mitään puolustusta siinä käytännöllisessä syyssä, että sulhanen, kun herra Brazovics ei puolestaan ollut täyttänyt ehtoa maksaa ennen häitä sadantuhannen guldenin myötäjäiset, saattoi täydellä oikeudella katsoa olevansa vapaa sitoumuksestaan. Niitä on nyt kerran sellaisia ahdasmielisiä ihmisiä, jotka eivät halua nähdä mitään puolustusta sellaiselle poisvetäytymiselle.
Senjälkeen tulivat korpit joukottain istumaan Brazovicsin talon katonharjalle. Toinen velkoja toisensa perästä saapui vaatimaan saataviaan.
Ja nyt romahti koko korttitalo raunioiksi.
Ensimmäinen velkoja, joka lausui sanan "vararikko!" puhalsi Brazovicsin talon kumoon. Kerran alkuun päästyään ei lumivyöry pysähtynyt, ennenkuin oli saapunut vuoren juurelle.
Sulhasen vaatimus saada myötäjäiset ennen häitä osottautui liiankin perustelluksi. Herra Brazovicsin kauppatoimissa kummitteli niin paljon näköjään edullisia, mutta itse asiassa tappiota tuottavia yrityksiä, virheellisiä laskelmia, salattuja sitoumuksia ja luuloteltuja voittoja, että omaisuus ei riittänyt peittämään velkoja, kun vihdoin ja viimein tämä sekainen vyyhti oli selvitetty. Eikä tässä kyllin. Kävi selville, että hän oli hävittänyt huostaansa uskotut rahat, orpolasten pääomat, kirkolle tehdyt lahjoitukset, sairashuoneitten kassat ja asiamiesten takaussummat. Aallot yhtyivät tämän talon katon päällä ja nämä aallot kuljettivat mukanaan lokaa ja mutaa; jälkeensä ne jättivät — häpeän.
Timeakin kadotti koko omaisuutensa. Orpolapsen rahoja ei oltu viety ensinkään kirjoihin.