"Herra Brazovics on kuollut."
Morsian huitasee käsivarsillaan ja kaatuu pyörtyneenä taaksepäin. Ellei Timea olisi ottanut häntä syliinsä, olisi hän satuttanut päänsä mosaikkipöytään.
Morsiamen kauniit, ylpeät kasvot ovat nyt valkoisemmat kuin Timean.
Ja Timea ajattelee pitäessään Atalian päätä polvellaan: "Kas kuinka kaunis morsiuspuku laahaa tomussa!"
Sulhanen jää seisomaan ovelle ja katselee kauan Timean silmiin. Sitten hän kääntyy nopeasti ympäri ja poistuu yleisen sekasorron vallitessa talosta.
Hän ei edes vaivautunut nostamaan morsiantaan lattialta.
Kahdeksastoista luku.
TIMEA.
Voi, kuinka kaunis morsiuspuku laahaa tomussa!…
Hääkemujen sijaan vietettiin hautajaiset.