Arvon herra sai miltei ylivoimaisen tehtävän koettaessaan saada Timeaa tajuamaan uskonnon perustotuuksia. Hän oli jo käännyttänyt monta juutalaista ja katolilaista, mutta turkkilaista tyttöä hän ei ennen ollut yrittänyt käännyttää.
Ensimmäisenä päivänä, kunnianarvoisan isän selittäessä autuutta tulevaisessa elämässä ja kertoessa, miten ne, jotka olivat kuuluneet toisilleen tässä elämässä, tulisivat löytämään toisensa, teki tyttö sen kysymyksen, kohtaisivatko ne toisensa, jotka pappi on yhdistänyt vai ne, jotka ovat rakastaneet toisiaan.
Tämä oli monimutkainen kysymys, johon kunnianarvoisa herra kuitenkin puritaniselta näkökannaltaan vastasi kutakuinkin tyydyttävästi siten, että koska ei ole ajateltavissa, että voisimme rakastaa jotakin muuta, kuin sitä, johon pappi on meidät yhdistänyt, ja koska toisaalta on mahdotonta, että emme rakastaisi sitä, johon pappi on meidät yhdistänyt, niin on raamatun sana tässäkin aivan oikea.
Mutta hän varoi kertomasta herra Timarille tästä mitään.
Seuraavana päivänä kysyi Timea häneltä, tulisiko hänen isänsä, Ali
Tshorbadshi, myöskin sinne toiseen maailmaan, minne hänkin.
Tähän vaikeaan kysymykseen ei hänen kunnianarvoisa korkeutensa todellakaan voinut antaa mitään tyydyttävää vastausta.
"Mutta, minä tulen kai sielläkin olemaan herra Levetinczyn puoliso?" kysyi Timea sangen uteliaana.
Siihen kysymykseen osasi pappi jo nyt lohduttaen vakuuttaa näin varmasti käyvän.
"No, silloin minä pyydänkin herra Levetinczyltä, kun me yhdessä menemme taivaaseen, että hän jättää pienen sijan isälle, niin että hänkin saa olla meidän kanssamme. Ja sitähän hän ei toki voi minulta kieltää, eihän?"
Nyt raapi hänen korkea-arvoisuutensa korvantaustaansa ja selitti esittävänsä tämän arkaluontoisen kysymyksen yleisen kirkolliskokouksen ratkaistavaksi.