Sillä siitä päivästä alkaen, jolloin Timar löysi Ali Tshorbadshin aarteet uponneesta laivasta, oli hänen mielenrauhansa poissa. Aina kun hänen liikeyrityksensä oli onnistunut kuului hänen rinnassaan syyttävä ääni: "Ei mitään tästä kaikesta kuulu sinulle, sinä olet anastanut isättömän ja äidittömän lapsen omaisuuden. Sinäkö olisit onnen suosikki? Se ei ole totta! Köyhien hyväntekijä? Valhetta! Kultapoika? Ei ole totta! Sinä olet varas!"
Nyt on tämä juttu päättynyt. Tuomari hänen sisimmässään julistaa vapauttavan sanan. Orpotyttö, jolta omaisuus on varastettu, saa sen takaisin kaksinkertaisena. Se, mikä kuuluu hänen puolisolleen, kuuluu hänellekin. Hän ei ole milloinkaan saava tietää, että tämän suuren omaisuuden perustana kerran on ollut hänen omaisuutensa; hän vain tietää sen nyt kuuluvan hänelle. Siten on kohtalo sovitettu.
Mutta onko se todella sovitettu?
Timar ei ajatellut sitä, että hän aarteiden kera antoi Timealle kaupan päälle itsensä ja pyysi siitä vastineeksi tytön sydämen — hän ei ajatellut tämän olevan petosta, väkivaltaa.
Timar tahtoi kiirehtää häitä. Hänen mielestään oli ajanhukkaamista hankkia myötäjäisiä ja järjestää asuntoa. Hän oli jo ostanut kaikki valmiina Wienistä. Timean hääpuvun olivat kuuluisat ompelijat valmistaneet eikä morsiamen tarvinnut itse kirjailla sitä kuutta viikkoa kuten sitä toista. — Tämä kaksinkerroin onnettomuutta tuottanut puku oli kätketty erääseen seinäkaappiin, jota ei milloinkaan avattu. Sieltä ei kukaan ole ottava sitä esiin.
Mutta toisia esteitä, kirkollista laatua olevia, asettui tielle.
Timea ei vielä ollut kastettu.
Olihan luonnollista, että Timar toivoi, kun nyt Timea kerran kääntyisi kristinuskoon, hänen kääntyvän protestanttiseen uskoon, jotta he voisivat yhdessä käydä jumalanpalveluksessa.
Mutta nyt vaativat tietysti protestanttiset papit kääntymyksen välttämättömänä ehtona, että tytön oli ensinnä tutustuttava kirkon uskonkappaleisiin.
Ja koska protestanttisessa kirkossa ei niinkuin katolisessa riitä se, että nähdään ja kuullaan, vaan on myös ymmärrettävä, niin täytyi neidon nauttia jonkun aikaa opetusta niissä aineissa, joita on välttämättä tunnettava, voidakseen tulla vakuutetuksi siitä, miten paljon järkevämmät ja omistamisen arvoiset ne opinlauseet olivat, joita hänen vast'edes oli seurattava, verrattuina niihin harhaoppeihin, joissa hän oli kasvanut.
Mutta tässä kohtasi suuri vaikeus. Islamin oppi ei dogmeissaan ensinkään koskettele naissukupuolta. Muhamettilaisnaiset eivät ole seurakunnan jäseniä. Heidän ei sallita ottaa osaa miesten jumalanpalvelukseen; heille ei "Merab" taulu, joka osoittaa Mekkaa kohti, merkitse mitään; heidän ei ole pakko pestä itseään ei "Abdestan"-, "Güzul"- eikä "Tüseret"-juhliksi; he eivät vietä Ramazan-paastoa eikä Beiram-juhlaa; he eivät myöskään tee pyhiinvaellusretkiä Mekan Kabaan, he eivät suutele synneistä puhdistavaa kiveä, eivätkä juo Zenzemen kaivosta; papit eivät vihkineet, eivätkä opettaneet eivätkä konfirmeeranneet heitä eivätkä antaneet heidän ripittää itseään; heillä ei edes ollut sielua. Enkeli Asrael, joka erottaa sielun ruumiista, ei tule heidän luokseen kuoleman hetkellä; enkelit Monkai ja Nakir eivät kuulustele heiltä kuoleman jälkeen, mitä hyvää ja pahaa he ovat tehneet elämässään. Heitä ei kylvötetä Ismül-kaivossa eikä heitetä Morhut luolaan; enkeli Israfilin tuomiopasuuna ei herätä heitä kuolleista; heidän otsalleen ei kirjoiteta sanaa "mumen" (uskollinen); he eivät juokse Alsiratin sillan yli eivätkä myöskään putoa seitsenkertaiseen helvettiin, missä Gehennassa vielä on inhimillinen ilmalämpö, jotavastoin kaikki seuraavat osastot, Ladhana, Hosama, Szair, Szakar, Jahim ja Al Harija, ovat asteen kuumempia kuin muut. Tätä kaikkea ei naisten tarvitse pelätä, mutta he eivät myöskään pääse paratiisiin, suuren Tuba-puun varjoon, sillä siellä eivät miehet heitä enää tarvitse; siellä odottavat heitä ikuisessa nuoruudessa kukoistavat "hourikset" seitsemänkymmentä seitsemän kutakin kohti. Muhamettilaisen mielestä on nainen vain kukka, joka kuihtuu ja pudottaa lehtensä; hänen sielunsa on kukan tuoksu, jonka tuuli vie muassaan, ja siihen kaikki loppuu.