"Ei, ei!" huusi Noëmi syleillen ja suudellen äitiään. "Minä en jätä sinua — sinua rakas, kallis oma pikku äitini!"
"Miksi siis lasket tuollaista leikkiä? Eikö niin, herra Timar, ettei nuoren tytön sovi laskea sellaista leikkiä äitinsä kanssa, pienen tytön, joka eilen leikki nukeilla."
Mikael myönsi Terese-rouvan olevan oikeassa siinä, että joka tapauksessa oli anteeksiantamatonta nuoren tytön sanoa äidilleen olevan kaunista kuolla joko tavalla tai toisella.
"No, jääppäs nyt tänne pitämään silmällä, ettei kattila kiehu maahan; minä menen valmistamaan hyvän aterian vieraallemme. Jäättehän luoksemme koko päiväksi?"
"Minä jään täksi ja huomiseksi päiväksi, jos annatte minulle jotakin työtä, jolla voin auttaa teitä. Viivyn niin kauan kuin te voitte antaa minulle työtä."
"Oi, silloin voitte viipyä koko viikon", keskeytti Noëmi, "minä kyllä annan teille yllin kyllin työtä."
"Minkähän laatuista työtä sinä voisit antaa herra Timarille, pikku hupakko?" kysyi Terese-rouva hymyillen.
"Oi, panisin hänet sotkemaan ruusunlehtiä!"
"Kenties hän ei tiedä, miten siinä menetellään."
"Enkö minä tietäisi sitä!" sanoi Timar; "minä olen vanhempaini kotona usein auttanut äitiäni siinä työssä!"