Timar veti taskustaan molemmat asiakirjat. Ne olivat juuri ne, jotka hän oli saanut Bajassa ja joista hän oli niin ilostunut. Heti tultuaan rikkaaksi hän oli ryhtynyt toimiin, valmistaakseen köyhälle, kohtalon kolhimalle perheelle rauhaa ja lepoa. Tämä pähkinäpussi ja hedelmälaatikko olivat maksaneet hänelle suunnattomia summia.
"Mutta minä", hän lopetti puheensa, "olen heti siirrättänyt oikeuteni saaren nykyisille raivaajille ja asukkaille. Tässä on laillinen siirtokirja."
Terese vaipui sanaa sanomatta Mikaelin jalkojen juureen. Hän vain suuteli nyyhkyttäen sitä kättä, joka vapautti hänet tästä ruumiillistuneesta kirouksesta ja ikuisiksi ajoiksi karkoitti sen aaveen, joka ei päivin eikä öin jättänyt häntä rauhaan.
Noëmi painoi molempia käsiään sydäntään vasten, ikäänkuin hän olisi pelännyt sen huutavan ääneen, mitä hänen suunsa salasi.
"Näette siis, rakas herra Teodor Kristyan, ettei teillä tulevina yhdeksänäkymmenenä vuotena ole mitään tekemistä tällä saarella."
Vihasta ja raivosta kalpeana ja vaahto suussa huusi seikkailija:
"Mutta kuka te olette, joka uskallatte sekaantua tämän perheen asioihin? Mikä antaa teille oikeuden siihen?"
"… Minun rakkauteni!" huudahti äkkiarvaamatta Noëmi esiin pursuvan intohimon koko voimalla, heittäytyen Mikaelin povelle ja kietoen käsivartensa hänen kaulaansa.
Teodor ei enää puhunut mitään.
Mykässä raivossaan hän uhkasi Timaria nyrkeillään ja syöksyi ulos huoneesta. Hänen katseessaan paloi sellainen viha, joka ei karta murha-asetta eikä myrkkyä.