"Ei, herraseni", sanoi Timar laskien hiljaa kätensä Teodorin olalle, "te ette voi tehdä mitään!"
"Mitä?" kysyi tämä heittäen uhmaten päänsä taaksepäin.
"Te ette saata missään paikassa tehdä ilmiantoa tämän saaren olemassaolosta tai siitä, että se on mielivaltaisesti omistettu."
"Miksikä en voisi?"
"Siksi, että eräs toinen on jo tehnyt sen."
"Kuka?"
"Minä."
"Tekö?" kiljui Teodor kohottaen nyrkkinsä Mikaelia kohti.
"Te!" huudahti Teresekin puristaen ristissä olevat kätensä otsaansa vastaan.
"Niin, minä juuri", sanoi Timar lujasti ja tyynesti. "Minä olen sekä Wienissä että Konstantinopelissa ilmoittanut, että Ostrovasaaren vieressä on pieni, nimetön saari, joka on syntynyt viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa. Samalla kertaa suostuttiin sekä Wienissä että Korkeassa Portissa anomukseeni saada hallita saarta yhdeksänkymmentä vuotta; omistusoikeuden tunnusteeksi on vuosittain jätettävä pussillinen pähkinöitä Unkarin hallitukselle ja laatikollinen kuivattuja hedelmiä Korkealle Portille. Yksinoikeus ja kiinnitys ovat jo käsissäni."