"Tiedät liiankin hyvin, ettei minulla ole yhtään. Etkö tiedä minun harjoittavan vain vaihtokauppaa, joten en ota vastaan ensinkään rahaa?"
"Se on hyvin typerää, eikä ollenkaan miellytä minua. En myöskään voi sitä uskoa."
"Asia on kuin sanon. Se, joka tulee luokseni ostamaan hedelmiä, jättää sijaan jotakin, jota voin käyttää hyväkseni. Mitä minä täällä tekisin rahoilla?"
"Minä kyllä tiedän, mitä tekisit. Antaisit ne minulle. Minua et milloinkaan ajattele. Kun minä nain Noëmin, et kai voi antaa hänelle kuivatttuja kukkia myötäjäisiksi! Tyttäresi onni ei ensinkään ole sydämelläsi. Auttaisit minua eteenpäin, että saavuttaisin varman aseman maailmassa. Juuri tällä hetkellä on minut nimitetty ensimmäiseksi tulkiksi lähetystöön, mutta minulla ei ole rahaa, millä matkustaa sinne, sillä minulta on taskustani varastettu kaikki rahat, ja nyt minä menetän senvuoksi paikkani."
Rouva vastasi levollisesti:
"En usko kenenkään antaneen sinulle virkaa, jonka voisit menettää; mutta uskon kyllä sinulla olevan viran, jota et voi menettää. Uskon myöskin, ettei sinulla ole yhtään rahaa, mutta en usko, että niitä olisi varastettu sinulta."
"No, usko minun puolestani mitä tahansa, tai ole uskomatta. Minä en myöskään usko sinun olevan ilman rahoja. Sinulla täytyy olla niitä. Salakuljettajat laskevat tässä maihin. Ja he maksavat runsaasti."
"Se on totta. Välistä nousee salakuljettajia maihin saarelle, mutta he tulevat harvoin majani läheisyyteen, ja kun se joskus tapahtuu ostavat he juustoa antaen minulle sijaan suolaa. Tahdotko suolaa?"
"Tahdotko tehdä minusta pilaa, vai mitä? Entä nämä rikkaat matkustajat, jotka tänä yönä nukkuvat kattosi alla?"
"En tiedä, ovatko he rikkaita."