"Mistä puhuinkaan? Mitä aioinkaan sanoa sinulle? Mikä oli viimeinen sanani? — Niin oikein: 'punainen puolikuu!'"
Avoimesta akkunasta paistoi vähenevä puolikuu, joka nousi veripunaisena öisistä sumuista.
Puhuiko kuoleva siitä houreissaan? Vai muisteliko hän jotakin muistoa?
"Niin, 'punainen puolikuu!'" änkytti hän vielä kerran, jonka jälkeen kuolema sulki hänen huulensa ijäksi.
Vielä lyhyt kamppailu, ja hän lepäsi ruumiina.
Kuudes luku.
ELÄVÄ ALABASTERIPATSAS.
Timar oli yksin kuolleen, kuolonuneen vaipuneen ja tässä haudatun salaisuuden kera.
Yön hiljaisuus varjosi kaiken.
Ja yön varjot kuiskivat hänelle: