Uhkasivatpa he lyödä Timarin kuoliaaksikin, jos hän toisi ruumiin maihin. Ja estääkseen hänet hautaamasta ruumista rannalle valitsivat he neljä vahvaa poikaa, joiden tuli lähteä laivaan ja jäädä sinne, siksi kunnes laiva olisi ennättänyt kylän alueen ohitse. Sitten saisi Timar menetellä ruumiin kanssa miten halusi.
Timar näytti olevan kovin suutuksissaan, mutta antoi neljän seuralaisen nousta laivaan. Miehistö oli sillä välin kyhännyt kokoon arkun ja pannut kuolleen siihen. Piti vain enää naulata kansi kiinni.
Ensi työkseen meni Timar katsomaan miten Timea voi. Kuume oli nyt puhjennut, hänen otsansa oli hehkuvan kuuma, mutta siitäkin huolimatta hänen kasvonsa olivat vielä häikäisevän valkeat. Hän makasi tajuttomana eikä tiennyt mitään hautajaisvalmistuksista.
"Nyt on siis kaikki kunnossa", sanoi Timar, otti sitten värisankon ja alkoi maalata kauniilla kyrilliläisillä kirjaimilla Eutym Trikaliksen nimeä arkun kanteen. Neljä serbialaista seisoi takana tavaten.
"No, maalaa nyt sinäkin yksi kirjain, sillä aikaa kuin minä maalaan oman osani", sanoi Timar yhdelle heistä, joka suu ammolla katsoa töllisteli hänen työtään, ja ojensi hänelle samalla penselin. Talonpoika otti sen vastaan ja näyttääkseen taituruuttaan maalasi "X":n, jonka sen ajan serbialaiset lukivat "S":ksi.
"Kas vain, mikä taiteilija sinä olet!" kiitti häntä Timar ja antoi hänen maalata vielä yhden kirjaimen. "Sinä olet taitava poika. Mikä on nimesi?"
"Joso Berkics."
"Entä sinun?"
"Mirko Jakerics."
"No, Jumala varjelkoon teitä! Juokaamme lasillinen slisovitzia."