"Sano minulle, miten valkokasvoisen tytön on käynyt, hänen, joka kerran oli kanssasi tällä saarella ja jonka nimi oli Timea?"
Mutta hän ei sanonutkaan mitään, vaan kulki hiljaa eteenpäin pitäen
Mikaelia kädestä.
Kun heidän viimein oli sanominen toisilleen jäähyväiset, tunsi Mikael sydämensä raskaaksi.
Noëmi kuiskasi antaessaan hänelle pyssyn:
"Olkaa varuillanne, ettei onnettomuus teitä kohtaisi."
Ja puristaessaan Mikaelin kättä katsoi tyttö häntä vielä kerran silmiin noilla taivaansinisillä silmillään, jotka magneetin tavoin vangitsivat hänen sielunsa ja kysyi suloisella, rukoilevalla äänellä:
"Tuletteko takaisin?"
Mikael huumaantui tästä äänestä.
Hän painoi lasta rintaansa vasten ja kuiskasi:
"Miksi et sano: 'Tuletko sinä takaisin'? Miksi et sano minulle: 'sinä'?"