Syysyöt tulivat yhä pidemmiksi, päivät lyhyemmiksi ja vähitellen kävi vesi järvessä yhä kylmemmäksi.
Mutta juuri senvuoksi hän kylpi siinä niin mielellään. Hänen ruumiinsa oli saanut entisen joustavuutensa, hermot ja lihakset olivat karaistuneet; mutta hänen sielunsairautensa oli juuri nyt pahimmillaan.
Synkkämielisen ihmisen luulotaudin voi vielä parantaa. Ruumiin sairauden mukana häviää sielunkin tauti. Mutta kun terve, voimakas mies vaipuu synkkämielisyyteen, silloin on kyseessä toivoton sairaus.
Luulotautinen pukeutuu lämpimään nuttuun, kääriytyy kiireestä kantapäähän paksuihin pukimiin, liimaa ikkunat papereilla tuulta vastaan, nauttii ravintonsa nauloittain ja valitsee sen lääkärin määräysten mukaan; hän vetää lääkäriäkin nenästä, käyttää puoskarien salaisia lääkkeitä ja tutkii lääketieteellisiä teoksia; hän lämmityttää huoneensa lämpömittarin mukaan ja laskee valtimonsa lyönnit kellon mukaan, hän pelkää kuolemaa. — Synkkämielinen taasen paljastaa rintansa myrskylle ja kulkee paljain päin; hän ei tahdo pidentää elämäänsä.
Yöt olivat aina valoisat, ja sellaisina kirkkaina syysöinä on taivas tähtiä täynnä. Timar istuu aamuun asti avoimen akkunan ääressä tarkastellen äärettömän avaruuden loistavia pisteitä, toista toisensa jälkeen. Heti kun kuu oli laskeutunut, istuutui hän teleskopin ääreen. Kuu oli hänelle vastenmielinen kuten seutu, joka on meille niin tuttu, että olemme siihen kyllästyneet ja jonka kaikki asukkaat ovat suututtaneet meitä. Samoin kuin valtiopäivämies vihaa sitä vaalipiiriä, missä hän ehdokkaana ollen ei kuitenkaan ole tullut valituksi, mutta missä hänen on siitä huolimatta asuttava.
Näitä havaintoja tehdessään tähtikirkkaalla taivaalla oli hänellä onni sattumalta olla todistajana eräälle ilmiölle, joka tähtientutkijain muistiinpanoissa on merkitty ainoaksi laatuaan.
Eräs pyrstötähti joka palaa vain pitkien väliaikojen perästä, näyttäytyi taivaalla.
Timar sanoi itselleen: "Se on minun tähteni. Se on yhtä rikkinäinen kuin minun sieluni; sen tuleminen ja meneminen on yhtä tarkoituksetonta kuin minun, kaikki sen loistavat ominaisuudet ovat yhtä turhaa loistoa kuin minun."
Ja nyt seurasi hän yön toisensa perään ihmeellisen ilmiön vaiheita.
Samalla suunnalla kuin tämä pyrstötähti liikkui Jupiterkin neljine kuineen; niiden ratojen oli pakko leikata toisiaan.