Niin sinun olisi pitänyt menetellä.
Silloin olisi vaimosikin nähnyt sinussa miehen.
Vaimosi näki tuossa toisessa ihanteensa senvuoksi, että hän ammattinsa perusteella esiintyi hänelle rohkeana ja uljaana sankarina, jotavastoin sinä et ole esiintynyt sillä tavoin. Terävä sapeli kädessäsi sinä olisit voittanut hänet paremmin kuin timantein ja helmin. Nainen tahtoo tulla valloitetuksi eikä pidä siitä, että hänen rakkauttaan kerjätään.
Ja sitten olisi sinun ollut tehtävä itsesi tämän rakkauden arvoiseksi, taisteltava tahi, jos niin olisi pitänyt käydä, pakottaa se itsellesi.
Vaikka sinun olisi täytynyt näytellä tyrannin osaa, olla sen naisen sulttaani, jonka olit ostanut orjattareksesi, vaikka sinun olisi ollut pakko ruoskia häntä, kunnes hän ryömi ristille, niin sinä olisit kuitenkin ollut hänen herransa, olisit omistanut hänet, hän olisi ollut omasi; — mutta nyt hänestä on tullut aave, joka käy ympärilläsi syyttääkseen sinua.
Eikä sinulla ole rohkeutta luopua hänestä!
Jos edes olisit kyllin rohkea sanoaksesi hänelle suoraan: "Timea, minä olen teidän paha henkenne, purkakaamme liittomme!"
Mutta sinä pelkäät yhtä seikkaa.
Pelkäät Timean vastaavan sinulle:
"Minä en tahdo erota teistä! — Minä en kärsi. — Minä olen vannonut pysyväni uskollisena teille. — Minä en riko valaani!"