Toinen on todellinen pyhimys, toinen todellinen nainen.
Hän kävi lävitse koko elämänsä. Missä hän oli langennut?
Siinäkö, että hän pidätti Timean aarteet itselleen?
Siinäkö, että hän nai Timean?
Vai siinäkö, että hän epätoivoissaan jätti hänet ja lähestyi haavotetuin sydämin Noëmia etsien onneaan hänen luotaan?
Häneen ei sovi ensimmäinen nuhde.
Timea hallitsee koko sitä omaisuutta, jonka hän on pelastanut Tonavan pohjalta.
Toiseenkin syytökseen on olemassa anteeksianto. Hän oli nainut Timean rakkaudesta ja Timea oli vapaaehtoisesti suostunut hänen omakseen. Timea oli vastaanottanut hänen naimatarjouksensa lämpimällä kädenpuristuksella. Hän oli esiintynyt Timean edessä kuin mies, joka on naisen arvoinen. Voiko hän aavistaa sitä, että Timea jo oli rakastunut niin kiihkeästi, ettei hänen sydämensä tahtonut tietää mistään muusta?
Mutta kolmanteen syytökseen hän ei keksinyt mitään vastausta.
Kun sinä kuulit, ettei vaimosi rakastanut sinua, syystä että kolmas oli sinun ja hänen sydämensä välillä, ei sinun olisi pitänyt raukkamaisesti lähteä pois, vaan sinun olisi pitänyt mennä sen kolmannen luo ja sanoa hänelle: "Ystävä, nuoruuden toverini; toiselle meistä ei ole kyllin tilaa maailmassa. Minä rakastan sinua, minä syleilen sinua, mutta tule nyt kanssani jollekin kauniille yksinäiselle saarelle ja ampukaamme siellä toinen toisiamme, kunnes jompikumpi meistä jää paikalle."