"No, etkö enää tunne minua, syntinen vaimo?"
"Oi, tunnen hyvinkin, herraseni, mutta tiedän myös olevani syntisparka. Mikä tuo teidät tänne?"
"Mikäkö tuo, sinä vanha lepertelevä noita? Vielä kysyt, mikä minut tuo! Sinä Jumalasta luopunut pakanavaimo! Etkö tunne minua?"
"Olen jo sanonut tuntevani sinut. Sinä olet sama pappi, joka et tahtonut haudata minun miesvainajaani."
"Niin, syystä että hän oli lähtenyt maailmasta luvattomalla tavalla ripittämättä itseään ja tekemättä katumusta ja parannusta. Siitä syystä hänen osansa oli kuolla ja tulla haudatuksi kuin koira. Siis, jollet sinäkin tahdo tulla haudatuksi kuin koira, niin mene itseesi, kadu syntejäsi ja ripitä itsesi, kun vielä on aikaa. Tänään tai huomenna lyö viime hetkesi. Hurskaat naiset ovat ilmoittaneet minulle sinun olevan viimeisilläsi, ja he ovat pyytäneet minua antamaan sinulle synninpäästön. Heitä saat kiittää siitä, että olen täällä."
"Puhukaa hiljaa, herraseni. Tyttäreni on viereisessä huoneessa. Hän saattaisi säikähtyä."
"Vai niin, sinun tyttäresikö? Ja sitäpaitsi eräs mies ja eräs lapsi?"
"Niin onkin."
"Ja tämä mies on sinun tyttäresi mies?"
"Niin on."