Kokonainen maailma huumoria, lapsellista yksinkertaisuutta, autuasta ylpeyttä ja syvintä vakavuutta mahtui noihin sanoihin:
"Pikku Dodi on kirjoittava Timealle ja varoittava häntä vaarasta."
Pikku Dodi… Timealle!
Timar nauroi niin että kyyneleet tulivat hänen silmiinsä.
Mutta Noëmi otti asian vakavalta kannalta. Hän kirjoitti itse konseptin, ja Dodi kirjoitti puhtaaksi kauniisti ja virheettömästi vakavat rivit viivoitetulle paperille. Tietenkään hän ei käsittänyt kirjoittamastaan yhtään mitään.
Noëmi, joka oli antanut hänelle kaunista, tummansinertävää mustetta, joka oli keitetty pihlajan lehdistä, sulki kirjeen valkoisella vahalla, ja kun talossa ei ollut minkäänlaista sinettiä eikä siihen tarkoitukseen soveltuvaa rahaa, niin pyydysti Dodi kauniin, kullanvihreän kovakuoriaisen ja kiinnitti sen vahaan.
Kirje annettiin eräälle hedelmäkauppiaalle, joka vei sen postiin.
Pikku Dodin kirje Timealle lähti.
Kahdeksastoista luku.