Herra Katshuka oli sitä mieltä, että hänen olisi tällä kertaa mentävä.
Illalla hän asetti asiansa niin, ettei hän saapuisi ensimmäisenä. Oli kutsuttu kello 1/2 9:ksi. Hän odotti 1/2 10:een. Silloin hän meni.
Riisuttuaan yltään viittansa ja miekkansa, hän kysyi palvelijalta, oliko monta vierasta jo tullut. Palvelija vastasi, ettei kukaan vielä ollut saapunut.
Majuri säpsähti, luultavasti olivat toiset pahastuneet myöhästyneestä kutsusta ja päättäneet keskenään jäädä pois.
Hän huomasi olevansa oikeassa astuessaan etuhuoneesta saliin ja nähdessään siellä kaikki kruunut sytytettyinä ja pitkän huonerivin yhtenä valomerenä, mikä oli todistuksena siitä, että odotettiin suurempaa seuraa.
Vastaantuleva kamaripalvelija ilmoitti rouvan olevan sisähuoneessa.
"Kuka on hänen kanssaan?"
"Hän on yksin. Atalia-neiti on ajanut äitinsä kanssa herra Johan
Fabulan maatilalle. Siellä on tänään suuret kalapäivälliset."
Nyt ei herra Katshuka ensinkään tiennyt, mitä ajatella. Ei vain vieraat olleet poissa, vaan talon oma väkikin oli jättänyt rouvan yksin.
Mutta hän saisi monta arvoitusta ratkaistavakseen.